14.2.2016

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa

Menetin ystävän 29.12.2015. 


Haluaisin osata sanoa tähän jotakin järkevää, lohdullista tai voimaannuttavaa, mutta sanoja ei oikein ole. Ystävänpäivä tuntuu nyt eriltä. Voimia läheisille? Sekin kuulostaa niin kliseiselle, vaikka sitä tarkoitankin.

Yhteinen ystävämme TaruLa kirjoitti blogiinsa minua kauniimmin Markon poismenosta. Kyseisen blogijutun voi lukea tästä.

Yhteistyömme Markon kanssa oli melkein kuin salamarakkautta. Hän otti minuun yhteyttä 20.11.2012 ja kertoi olevansa umpikujassa Road Movie -nimisen biisin kanssa. Oheen hän oli liittänyt kappaleen rungosta demon ja pari riviä keskeneräistä tekstiä.

Kirjoittelin vähän lisää ja luonnostelin tekstistä pikaisen draftin, jota oli tarkoitus vielä hioa yhdessä, mutta hetken kuluttua Marko olikin jo postannut biisin YouTubeen. Ajattelin, että tässä on kaveri jonka kanssa ainakin demot syntyvät nopeasti. Eipä ollut pullonkauloja!

Tuotteliainta aikaamme oli vuosi 2013 jolloin teimme lauluja äärimmäisellä intensiteetillä. Markolta tuli tyypillisesti melodiarunko joskus keskellä yötä ja mulla tekstin kirjoittaminen kesti ehkä tunnin tai pari. Se oli ihmeellistä, mutta ihanaa aikaa.

Markon sävellyksiin kirjoittaessa sanat tuntuivat asettuvan melodiaan aivan kuin itsestään ja se oli hyvin inspiroivaa.

Demoja meille laulelivat Markon itsensä lisäksi Henna Kurtti, Jii Kovanen ja TaruLa (jonka tutustutin Markoon ja josta tuli hänen tärkeimpiä ystäviään). Joitakin yhteiskappaleita jalkautimme mm. Roni Välikankaan ja Avinin keikkaohjelmistoon ja joitain biisejä tarjottiin muuallekin.

Kuitenkin jo vuonna 2014 ajauduimme hetkeksi taiteellisiin erimielisyyksiin, mukaan tuli uusia yhteistyökumppaneita ja tilaa keskinäiselle yhteistyölle jäi yhä vähemmän (vaikkei se ihan kokonaan loppunutkaan). Välit palautuivat, mutta tahti ei. Elämäntilanteetkin vaikuttivat asiaan.

Viimeisen kerran sorvasimme yhteistä biisiä elokuussa 2015, jolloin yövyin Markon luona Oulussa tyttäreni ja silloisen naisystäväni kanssa matkalla Kuusamon Näränkään.

Sitä laulua ei kukaan muu saa koskaan kuulla. Se oli olemassa vain silloin ja siinä hetkessä ja sen jälkeen minun ja Markon päässä.

Kaikista biiseistä mulla ei ole demoa tallessa, mutta aika iso osa yhteisistä kappaleistamme löytyy oheiselta soittolistalta. Marko varmaan haluaisi, että joku ne joskus levyttäisi ja että mahdollisimman moni päätyisi radio- ja/tai livesoittoon jonakin päivänä.

Koen, että mun tehtävä on jollain lailla pitää nämä biisit elossa, vaikka Markoa ei enää ole. Edelleen olo on aika outo. En ole ennen kokenut elämässäni tällaista menetystä. Nuku hyvin ystävä.