Radio Nova - Kaamein sekoitus klassikoita ja hirveimpiä uutuuksia

Radio Nova ja Novan superlyhyet soittolistat ovat olleet jo jonkin aikaa musiikkipiireissä varsinainen vitsin aihe. 

Viimeaikoina aiheesta on repinyt huumoria mm. radio-bloggaaja hp-guru, arikkelissaan: "Käyttöopas Radio Novan kuunteluun" ja aiemmin LEHTI 2.0 ilmoittaen että: Radio Nova tiivistää soittolistojaan

Radio Novan slogan: "Paras sekoitus klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia" alkaa jo kuulostaa monen korvaan lähinnä ironiselta kun uutuuksia kuulee ko. kanavalta erittäin harvoin. Käytännössä Nova-uutuuden tyylikkyys varmistetaan sillä että Radio Nova ottaa soittolistalleen vain sellaisia "uutuuksia" jotka jo soivat jollain toisella kanavalla. "Tyylikkäimpiä uutuuksia", voisi siis yhtä hyvin olla "kuluneimpia uutuuksia".

Toinen asia joka vaikuttaa Radio Novalle olevan "uutuuden" tyylikriteerinä on se kuinka suuren levy-yhtiön lanseeraama kappale on vuorossa. Pienlevy-yhtiöiden musiikki ei juuri radioissa soi, ellei esittäjä ole jo valmiiksi kaikille tuttu. Ilmeisesti ei siis ole kovinkaan tyylikästä tuoda musiikkiaan esille minkään pienlevy-yhtiön kautta.

Otettakoon kuitenkin huomioon että kun pienlevy-yhtiö lanseeraa uusia biisejä ja artisteja on kyseessä suhteellisesti suurempi uhraus. Niistä tulee sen vuoksi harvoin yhtä huonoa materiaalia kuin vaikka Sony BMG:ltä. Näin ollen "Tyylikkäimpiä uutuuksia" voisi olla myös: "hirveimpiä uutuuksia"!

Radio Novan soittolistat myös kutistuvat vuosi vuodelta, kuten Lehti 2.0:n artikkelissakin herjataan. Kanavan tulos kuitenkin on kasvanut vuodesta toiseen. Jokainen joka ymmärtää markkinoinnista yhtään mitään, tajuaa että Novan menestys kutistuvista soittolistoista huolimatta, johtuu siitä että kanavaa mainostetaan yhä enemmän. Kanava siis on mainonnan ansiosta ihmisten huulilla musiikistaan huolimatta, ei sen takia.

Markkinointitiimi siellä tekee hyvää työtä. Harmi että musiikkitoimittajuus on unohtunut kokonaan. Juontajat loistavat sillä etteivät tiedä soittamistaan biiseistä hölkäsen pöläystä. Musiikista ei juuri puhuta, vaan puhutaan kaikesta muusta ja musiikki on täytettä, vaikka sitä onkin vain se muutama biisi ja niitä soitetaan yhä uudelleen!

Radio Novan menestys hämmentää minua. Ovatko kuuntelijat todella näin kuuroja? Haluaako joku todella kuunnella samoja biisejä yhä uudelleen ja uudelleen, jopa saman päivän/viikon aikana. Itseäni ei niinkään häiritse jos olen radiosta kuulemani biisin joskus aiemmin kuullut, mutta en kyllä jaksa kuunnella samoja kappaleita kahtena päivänä peräkkäin, puhumattakaan kokonaisesta työviikosta.

Milloin saamme radiokanavan jonka soittolista olisi edes yhden kuukauden mittainen parin tunnin sijaan????

Onko todella niin vaikeaa tehdä ihan oikeasti musiikkijournalismia? Kertokaa minulle miksi te sitä Radio Novaa kuuntelette. Mä en vain jaksa tajuta? Onko Radio Nova oikeasti jonkun lempikanava?

PS: Vielä niille joiden mielestä soittolistojen ylipäätään pitäisi olla kirjavampia. Tässä adressi: kiitos ei soittolistoille ja tässä toinen: Vetoomus radioasemille.

18 kommenttia :

Anonymous kirjoitti...

Mä kyl ainaski kuuntelen mielelläni Novaa kun sen Vehviläisen ääni on niiiiiin ihana :D

Outi kirjoitti...

Novaa kuuntelen lähinnä pitkillä automatkoilla, koska se kuuluu melko takuuvarmasti joka puolella Suomea ja sieltä tulee keskivertomusiikkia, jota juuri ja juuri kestää kuunnella. Tuo toistuvuus käy kieltämättä sielun päälle. Kun ajaa esim. Lappiin ehtii jo yhden päivän aikana pahasti pitkästymään.
No, juontajissa ei mitään vikaa, mm. Vehviläinen on tosiaan ihan hauska kaveri :)

Vesa Salmi kirjoitti...

Luulenpa että Novan suosio perustuu paljolti siihen että se on hyvää auditiivista tapettia,ts. ihmiset kuuntelevat sitä töissä ynnä muissa askareissa taustalla. Silloin on oikeastaan sitä parempi mitä yhdentekevämpää = taustalla pysyvämpää musiikki on.

Varsinainen musiikin kuunteleminen, sen aito harrastaminen, tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa niillä muutamalla soittolistattomalla radioasemalla, ja ensisijaisesti netissä.

Tekstiurakoitsija kirjoitti...

Outi: Hyvä pointti tuo että se kuuluu suomen toisesta päästä toiseen päähän. Harmi että saman matkan aikana ehtii kuulemaan samat biisit useampaan kertaan. Luulisi muuten että vaikka YLE kokisi velvollisuudekseen tarjota eri biisejä soittavaa, koko suomen kattavaa radio-ohjelmaa Novan vastineeksi.

Vesa: Auditiivinen tapetti on hyvä sana. Toisaalta esim. Radio Aalto on vielä parempaa tapettia, kun soittolistan kappaleet ovat yhtä kuluneita, mutta särähtävät vähemmän korvaan.

Anonymous kirjoitti...

Älä välitä tekstiurakoitsija. Et ole yksin: http://web.archive.org/web/20050312055031/http://www.kolumbus.fi/ilari.reuhkala/negativ/antinova.htm

hpguru kirjoitti...

Outi: Kimmo Vehviläinne: Pipo päässä mutta silti aina jäässä.

Kommentti muuten: Radio Niva on kulunut pahvilaatikko. Pahempaa kuin viisi vuotta kaapissa ollut korppu. Radio Aalto on mainio, sillä soittolistan toistuvuus ei ota päähän niin paljon.

tekstiurakoitsija kirjoitti...

Oikeakin RadioNiva on muuten olemassa: http://www.radioniva.ru/

hpguru kirjoitti...

On se kai olemassa. En tiedä mutta kirjoitan joskus Radio Novan Radio Nivana. Kirjoitan ehkä liian nopeasti...

Anonymous kirjoitti...

Lukaisepas tuo:

Mulukku: Formaattiradioiden soittolistoista

Outi kirjoitti...

Vesa: Tuo auditiivinen tapetti on tosiaan hyvä :)

Musiikkia kieltämättä tulee ihan tietoisesti valittua sen mukaan, miten haluaa sen vaikuttavan mielialaansa tai vaikka työvireeseen. Novaa en muuten pystyisi kuuntelemaan duunia tehdessä, koska en voi keskittyä jos taustamusiikissa on sanat.

Mikä on muuten tuon radio Aallon kuuluvuus maanteillä? Kaikki matkamusiikkivaihtoehdot olisivat tervetulleita.

Maurelita kirjoitti...

Hih, minua aina huvittaa Radio Novan arvostelu koska Pariisissa samanniminen on omia suosikkejani : tinkimätön groovy soul world indie rock - ei näemmä lainkaan suomalaisen kaimansa tyylinen...

=o)

hpguru kirjoitti...

Outi:

Tuoltapa tutkimaan kuuluvuusalueita: http://radioaalto.fi/kuuluvuusalueet.html

Arttu Silvast kirjoitti...

Aika nerokkaasti nimesit ne elementit, jotka Radio Novasta niin suositun tekevät. Toki kanavan valtakunnallinen kuuluvuus pelailee todennäköisesti myös isoa roolia. Myös sekin seikka, että Nova kuuluu ”kunnolla” ja kovalla volyymillä on myös iso tekijä. Tämä siis tarkoittaa, että lähetysteho on maksimoitu äärimmilleen. Esimerkiksi YleX soi asteen hiljaisemmalla koska kanavalla soitetusta musiikista halutaan kaikki nyanssit esiin.

Novahan ei juuri riskejä ottele, ainakaan musiikin suhteen. Vaikka se niin kammottavalta kuulostaakin, uskon, että suurin osa Novan soittolistalle päätyvistä kappaleista on pitkälle testattuja tai sitten ne tosiaan ovat soineet muilla kanavilla jo jonkin aikaa, mikä toki myös on eräänlaista ilmaista testausta.

Radio on soittolistan laatijan kannalta erittäin herkkä väline ja Radio Novan tarkoituksena on tehdä voittoa. Toisin sanoen, sen riskin ottamiselle, että kuuntelija vaihtaisi kanavaa ärsyttävän, tai ehkäpä Novan tapauksessa liian rosoisen tai hurjan, kappaleen vuoksi ei ole varaa. Jospa ihmisiä pantaisiin antamaan Radio Novan soittolistamusiikille kouluarvosanoja, lyön vaikka pääni pantiksi, että keskiarvosanaksi kehkeytyisi lopulta seitsemän.

Hajutonta ja mautonta …

Mutta. Haluaisin todella kysäistä, onko soittolistaradio, tai radio noin yleensä mielestäsi enää oikea paikka musiikkijournalismille?

tekstiurakoitsija kirjoitti...

Kiitos rakentavasta kommentista. Kuuluvuusalue ja kuuluvuuden taso ovat varmasti myös suurimpia menestyksen salaisuuksia Radio Novan kohdalla.

Kyllä mun mielestä Musiikkijournalismi kuuluu aina sinne missä musiikkia soitetaan, oli kyse sitten soittolistaradiosta tai jostain muusta.

Toki kaikille on (ainakin toivottavasti) selvää että puolueetonta musiikkijournalismia voi olla ainoastaan epäkaupallisilla nettiradioilla, ylen kanavilla ja RadioRobinhoodin kaltaisilla paikallisradioilla, joissa biisit soivat pääosin biisien itsensä takia.

Se että radio elää mainostuloilla tietysti vaikuttaa suotuisasti tietyn tyyppisten biisien soittoon.

Esim. Radio Novan kohderyhmä on 35-44 vuotiaat (koska se on erittäin ostovoimainen joukko, eniten rikkaita ja hyväpalkkaisia ihmisiä).

Kun radiota tehdään ennenkaikkea tätä joukkoa ja tälle joukolle mainostavia yrittäjiä ajatellen, niin on selvää että se musiikkijournalismi, jota tämän tyyppisessä radiossa voidaan harjoittaa, on aika eri tyyppistä kuin epäkaupallisella puolella.

Näkisin kuitenkin että myös tuo kohderyhmä kääntää jossain vaiheessa kanavaa vain siksi että biisit on jo kuultu niin moneen kertaan, niin lyhyellä aikavälillä.

Pahin ongelma ei sinänsä ole mun mielestä musiikki itsessään (joka, kuten sanoit, on varmasti testattu ja kohderyhmä kai siitä KESKIMÄÄRIN diggailee) vaan juurikin soittolistojen lyhyys.

Arttu Silvast kirjoitti...

Radiohan on hyvinkin perinteisen musiikkijournalismin hyvin perinteinen paikka. Kysyin mielipidettäsi musiikkijournalismista ainoastaan siksi, että omasta mielestäni tämä asia on vahvasti muuttumassa, tai jos ei muuttumassa, niin sen rinnalle on kasvanut tai kasvamassa toisenlaisia tapoja käsitellä musiikkia, toisenlaista journalismia. Itselleni tärkein media ja musiikkimedia on nykyisin verkko.

Edellinen on toki ongelma kaikilla journalismin alueilla ja minusta on sääli, että siihen on otettu niin vähän kantaa ja reagoitu niin hitaasti. Tämä tietysti on ihan ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.

Jos kartoitamme hieman musiikkijournalismin nykyistä tilaa Suomessa ja verkossa, on sen tila kaupallisella puolella aika pitkälti juuri tuota mistä mainitsit. Tai pikemminkin nykyisin voitaisiin puhua viihde- ja sensaatio-otsikoinneista ja miksei radion puolella suhteellisen tyhjänpäiväisistä spiikkauksista. Musiikin rinnalla vaikuttaa nykyisin runsas määrä asioita, jotka ovat kasvaneet itse musiikin merkityksen yli populaarikulttuurissa. Tai sitten mediat vaan ovat viihteellistyttyään alkaneet tarttua sensaatio-otsikoihin ym. Tämäkin on täysin ymmärrettävää.

Valitettavasti suurimmat mediavaikuttajat eivät ole lähteneet aikanaan muutoksen mukaan kun siihen olisi pitänyt reagoida. Helppoahan tämä jälkiviisastelu toisaalta on, mutta uskon, että jos kehitykseen olisi hypätty mukaan jo 1990-luvulla, verkkojournalismin tila saattaisi olla täysin erilainen.

Olen lueskellut joitakin tutkimuksia jo 1990-luvulta, jossa kritisoidaan jo silloisen perinteisen journalismin vähäistä suhdetta verkon kehitykseen. Verkko on valtamedioille asia, joka on vain pulpahtanut esille 2000-luvun puolivälissä, nyt ollaan tilanteessa, jossa voidaan vain levitellä käsiä ja miettiä mitähän nuo tuolla naapurissa meinaavat.

Juuri lukaisin artikkelin, jossa tutkimuksen mukaan 80% musiikin kuluttajista jättää nykyisin ammattitoimittajien musiikkiarvostelut huomioimatta ja etsii tietonsa muilla tavoin verkosta ennen ostopäätöstä.

RUFFNEKK kirjoitti...

Kyllä minun mielestäni tarvittaisiin joku selkeä "mainstream" vaihtoehtokanava näiden dominanttien rinnalle.
Tarkoitan kanavaa, johon voisi esim. kaikenlaiset kellaribändit lähettää demojaan soitettavaksi. Saavathan levy-yhtiötkin, päivittäin massoittain erilaisia demoja kuunneltavakseen ja 99% näistä demoista päätyy roskakoriin. Jospa nämä demot menisikin suoraan jolekkin uudenlaiselle radiokanavalle soitettavaksi? Ei tarvittaisi enää kaupallista mambo jambo musiikkia ja soittolistoja. Puhumattakaan 95% näistä kaupallisista artisteista joilla ei ole mitään omaa annettavaa musiikin saralla -muuta kuin remixit ja bulkkilauluääni.
Tilalle tulisi aitoa omistautumista musiikkiin.

Tekstiurakoitsija kirjoitti...

Jees.. se vaaan että kaikki musa ei ole hyvällä tahdollakaan radiokelpoista. Silti, ehkä vielä joskus perustetaan radio jossa soitetaan vain ennenkuulumatonta musiikkia ;D

Anonymous kirjoitti...

"musiikkijournalismi" :D :D hahahahaha!

Lähetä kommentti

Jätähän merkki käynnistäsi :)