Laulun tekeminen toisen kanssa on kuin rakastelua

Jotkut ajattelevat että jokaisen esiintyjän pitäisi aina kirjoittaa laulunsa itse, mutta se on typerästi ajateltu. 

Biisin tekeminen on toki yksinkin ihan kivaa, mutta ei yhtä ihanaa kuin yhdessä. Yhdessä se on kuin rakastelua. (Yksin vähän nuivaa ja hedelmätöntä.)

Jopa silloinkin, kun tulkitsija ja lauluntekijä ovat yksi ja sama henkilö, hänellä on tyypillisesti monta yhteistyökumppania:

Esim. bändissä biisi on aina osiensa summa ja kappaleiden luonne voi muuttua matkan varrella radikaalistikin. Hyvässä bändissä biisit paranevat vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Levyttävän artistin kohdalla ympäriltä saattaa löytyä myös A&R-henkilöä, tuottajaa, sovittajaa, irrallisia soittajia ja muuta ammattiväkeä, jonka lisäksi ideoita pallotellaan usein myös toisten biisintekijöiden (ja ehkä jonkun läheisenkin) kanssa.

Hyvän säveltäjä/sanoittaja-työparin työskentely on myös sellainen kahden kauppa, jossa 1+1= kolme, neljä, viisi tai kuusi... Henkinen yhteys on joskus sellaista tasoa, että se ylittää kaikki normaalit ammatillisen kanssakäymisen rajat.

Siinä missä bändi voi olla kuin toinen perhe, niin lauluntekijäkaksikko voi olla kuin aviopari. Sama koskee parhaimmillaan myös tulkitsijan ja "ulkopuolisen" lauluntekijän suhdetta.

Aitous ei synny siitä kuka biisin tekee, vaan siitä miten se tehdään.

Itse koen kiusalliseksi tehdä lauluja ilman henkilökohtaista kontaktia:
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku haluaa esittää jo aiemmin tekemiäni kappaleita (se on vain hienoa ja monet biisit odottavatkin vielä sitä oikeaa tulkitsijaa), mutta jos pitäisi tehdä uusia biisejä pelkästään jonkun levy-yhtiön antaman briiffin tai raamien mukaan, ilman että tunnen artistia lainkaan, olisi lopputulos luultavasti kelpo, mutta muovinen.

Oma ideologiani laulujen tekemisessä on sellainen, että kaiken pitäisi lähteä yhteisistä päämääristä, yhteisestä tekemisestä, niin että sydän on mukana ensimmäisistä tavuista ja soinnuista alkaen.

Aitous syntyy myös tekijöiden ja tulkitsijoiden välisistä kemioista.

Vuorovaikutus on keskeisessä roolissa: Biisintekoprosessin aikana tekijät ja tulkitsijat paljastavat välillä itsestään asioita, joita eivät ole itsekään ihan kunnolla tiedostaneet. Siinä on sellaista herkkyyttä, jonka vuoksi myös keskinäinen luottamus on äärimmäisen tärkeää.

Minulle hyvä tulkitsija on usein myös muusa, joka inspiroi minut kirjoittamaan tekstejä, jollaisia en ole koskaan aiemmin kirjoittanut. Tällaisissa yhteistyösuhteissa kuulen usein sellaisia lauseita kuin: "Noin minäkin olisin kirjoittanut, jos osaisin!" tai "Miten sä voit kirjoittaa juuri niinkuin mä ajattelen?"

Uskon vahvasti myös resonanssiin: Kun omaa juttua tehdään yhdessä, oikeasti tunteella ja rakkaudella, välittyvät ne fiilikset muillekin ja laulut alkavat resonoida myös yleisössä.

Yhdessä tekemisen vahvuuksia on myös se, että yhteistyössä tehdyistä kappaleista tulee monimuotoisempia. Yhdessä tehty laulu on kuin rakkauslapsi.

Yksin tehty biisi taas sen rinnalla (valitettavan usein) pelkkä klooni, joka toistaa itseään.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Jätähän merkki käynnistäsi :)