28.7.2011

Luovimmillaan päihteiden vaikutuksen alaisena?

Aina silloin tällöin ihmettelen joidenkin taiteilijatuttavieni höpinöitä siitä, kuinka he ovat tulleet luoneeksi jonkin äärimmäisen hienon ja upean teoksen pienessä punaviinipöhnässä, ilman että he itsekään tietävät kuinka ovat sattuneet pääsemään aikaansaatuun lopputulokseen. 

Itse teen luovaa työtä aina selvin päin. Olen kyllä kokeillut punaviiniä (sekä olutta ja tiukkaa viinaakin) luovuudenvoiteluaineena, mutta mitä enemmän olen humalassa, sitä hirveämpää kuraa paperille tarttuu.

Minulle flow* on sitä että kaikki aistini terästäytyvät vielä entisestäänkin ja tuntuu että pystyisin hetken aikaa mihin tahansa, mutta kaikki huomioni on kuitenkin täysin jakamattomana keskittynyt vain siihen mitä olen tekemässä.

Jos olen nauttinut alkoholia, aistini turtuvat eivätkä mitkään ajatukset tunnu kirkkailta. Sen sijaan että alkoholi toimisi voiteluaineena, se tekee työskentelystäni tahmean ja vaikean tuntuista. 

Jossain määrin kadehdin niitä taiteilijoita jotka ovat luovimmillaan silloin kun ovat 'juhlakunnossa'. En ole  itse koskaan päässyt fiilistelemään taiteilijaelämää siinä muodossa kuin millaiseksi sitä usein romantisoidaan. Minä kun joudun skarppaamaan että saan jotain järkevää aikaiseksi.

Toisaalta olen lohduttautunut sillä, että omalla kohdallani ei onnistuminen ehkä (ainakaan niin usein) ole muistuttanut vain tapahtumasarjaa jossa sokea kana sattumalta löytää jyvän :D

Ehkä se antaa paremmat edellytykset onnistumiseen jatkossakin?

* Flow-sana muuten määritellään Wikipediassa varsin paljon samaan tapaan kuin miten sen itsekin määrittelisin. (Csíkszentmihályin kahdeksasta osatekijästä, etenkin kolmoskohta selittänee osaltaan, miksi joidenkin on helpompi inspiroitua juopuneena!)