Millainen on indie levy-yhtiön näkökulmasta täydellinen artistiehdokas?

Koivulahti pyysi minua kirjoittamaan artikkelin aiheesta “Millainen on indie levy-yhtiön näkökulmasta täydellinen artistiehdokas?”. Vastaus tähän kysymykseen voisi olla vaikkapa:

“Sellainen, joka tietää mitä tekee, mihin levy-yhtiötä tarvitsee ja on tietoinen vallitsevasta maailmantilanteesta musiikin ja levy-yhtiöiden suhteen. Siinä sivussa musiikin tulisi olla myös hyvää.”


Elämme tieteiselokuvien tulevaisuutta, vuotta 2010. Levyteollisuus kuolee hidasta tuskallista kuolemaansa samalla kun musiikin laatu, sen esittämiseen, taltioimiseen ja levittämisen käytettävä tekniikka, sekä lahjakkaiden artistien määrä nousee. Kukaan ei halua ostaa enää CD-levyjä (miksi pitäisikään? CD-levy täytti juuri 30-vuotta. Sanoisin, että Wanha!), eikä muutenkaan maksaa musiikista. Silti musiikilla on suuri rooli ihmisten, varsinkin nuorten itseidentiteetin kehityksessä. Kaikki haluavat kuunnella musiikkia ja kaikki nauttivat siitä, kukin tavallaan. Jokaisen artistiehdokkaan tulisi mielestäni ymmärtää tämä fakta levytyssopimusta etsiessään.

Levytyssopimus tulevaisuuden ja nykypäivän musiikkimaailmassa on hieman harhaanjohtava käsite. Ehkä mieluummin pitäisi puhua tuotteistamissopimuksesta. Perustan tämän väittämän sille ajatukselle, että levy-yhtiöiden suurin ammattitaito piilee nimenomaan kyvyssä luoda nobodysta somebody.
Levy-yhtiön tehtävä on TUOTTEISTAA demotason artistista brändi, jota voidaan hyödyntää rahallisesti. Tuotteistaminen ei välttämättä tarkoita itse musiikkiin kajoamista, vaan esimerkiksi harkittua artistin imagon rakentamista: Mitä markkinointikeinoja käytetään? Miltä artisti näyttää? Mikä on artistin graafinen ilme? Onko artistilla jokin mielenkiintoinen tarina?
2010-luvun “levytyssopimus” saattaa olla jokaisen artistiehdokkaan kanssa erilainen. Sen tarkoitus on hyödyttää molempia osapuolia. Levy-yhtiön tarkoitushan on tehdä bisnestä signatulla artistibrändillä – Se ei ole hyväntekeväisyystaho, joka maksaa hyvää hyvyyttään artistin studiokulut ja hoitaa promootion. Hyvässä levytyssopimuksessa artisti myöntää heikkoutensa, joita levy-yhtiö vahvistaa ammattiosaamisellaan saaden palkkioksi palan kakusta. Suurten levy-yhtiöiden tarjoilema 360-malli, jossa sama yritys hoitaa kaiken levytyksistä keikkamyyntiin ja promootioon, ei ole kestävä nykypäivän musiikkimaailmassa. Artisteilla on paljon ominaisuuksia ja taitoja, joita heidän kannattaa hyödyntää itsenäisesti. On turha antaa toisen tehtäväksi työtä, jonka itse tekisi paremmin. Jokaisen artistin tulisi löytää ne heikot kohtansa, joiden tilkitsemiseksi turvaudutaan ulkopuoliseen apuun.

Musiikki tullaan tulevaisuudessa antamaan pois ilmaiseksi ihmisten vapaaseen käyttöön, halusivat levy-yhtiöt sitä tai ei. Näen tämän väistämättömänä kehityksenä – hallitsemattomana kaaoksena, joka on hiljalleen muotoutumassa joksikin uudeksi ja upeaksi. Lähes jokainen on ladannut netistä musiikkia ilmaiseksi: Jo Napster kymmenen vuotta sitten osoitti, että ilmaiseksi jaeltu musiikki on sitä mitä KANSA haluaa. Nykyään laillista vaihtoehtoa tarjoavat palvelut, kuten Spotify ja laitonta tarjontaa jakeleva Pirate Bay, ovat pystyneet vastaamaan kuluttajien tarpeisiin paremmin kuin yksikään levy-yhtiö koko viime vuosikymmenellä. Nyt 10-vuotta pyristeltyämme vastaan alamme vihdoin pääsemään jyvälle, miten jatkossa tulisi toimia. Nykypäivän artistikiinnitykset levy-yhtiöillä ovat hullujen tiedemiesten hulluja kokeita. Joku niistä viritelmistä vielä tuo kaikkien nähtäväksi sen uuden mallin jonka mukaan kaikki alkavat toimimaan. Sitä odotellessa, valmistautukaa mihin vain!

Uusi vuosikymmen tulee tuomaan mukanaan jotain todella hienoa ja uutta. Uskon, että tulemme näkemään musiikin saralla jonkinlaisen luovan vallankumouksen – Musiikki on parempaa kuin koskaan, parempilaatuista kuin koskaan, hyviä artisteja on enemmän kuin koskaan ja mikään ei maksa mitään. Suuret levy-yhtiöt kaatuvat, kun samalla artistit ja pienet indie-yhtiöt näyttävät suunnan tulevaisuudelle. Kenelläkään ei ole rahaa, mutta luovuus kukoistaa!

Loppuun vielä muutamia ajatuksia artisteille siitä, mitä tulisi ottaa huomioon levy-yhtiötä lähestyessä:
  1. Panosta demon äänenlaatuun ja tee se ammattilaisten kanssa ammattilaisstudiossa. Pidä huoli, että demon äänityksen laatuvaatimukset ja tyyli on samalla tasolla kuin mihin haluaisit pyrkiä lopullisella äänitteellä: Jos haluatte soundata Paramorelle, älkää tehkö demoa autotallisoundeilla. Tämä kertoo levy-yhtiölle teidän olevan tosissaan ja valmiita tekemään uhrauksia, kuluttamaan aikaa ja rahaa yhtyeenne eteen, tuli levytyssopimusta tai ei. Demoksi riittää 1-4 biisiä.
  2. Älä odota levy-yhtiöltä ihmeitä. Totuus on, että menestyksenne riippuu 90%:sti omasta panoksestanne. Loput 10%, jotka levy-yhtiö tuo mukaan suhteillaan, innostuksellaan, ammattiosaamisellaan ja uskottavuudellaan voi olla hyvinkin merkitsevää bändin uran kannalta.
  3. Tee hieno saatekirje. Graafisestikin niin hieno, että se kertoo teidän olevan tosissanne. Älä kirjoita enempää kuin yhden A4-arkin verran. Ehkä neuvoisin jopa kirjoittamaan saatekirjeessä jotain seuraavanlaista: “Tiedämme ja ymmärrämme, että levyteollisuus on romahtamassa ja cd-levyjen myyminen ei enää yksinkertaisesti kannata. Toivoisimme kuitenkin, että voisitte levy-yhtiönä edesauttaa yhtyeemme uraa. Neuvotellaan mitä Te voisitte tehdä Meidän hyväksemme tässä muuttuvassa musiikkibisneksessä ja katsotaan mihin sopimukseen me voisimme päästä.” Olettaen tietysti, että olette sisäistäneet ja ymmärtäneet mihin suuntaan levyteollisuus on menossa.
  4. Usko itseesi ja musiikkiisi. Luota asiantuntijoiden mielipiteisiin ja vinkkeihin, mutta älä anna minkään lannistaa sinua. Tee kaikkesi, jotta pääset kohti asettamiasi tavoitteita ja tuo se ilmi myös levy-yhtiöitä lähestyessäsi. Jos et ole tyytyväinen musiikkiisi, olet epävarma itsestäsi tai yhtyeestäsi, et ole ajatellut tulevaisuutta tai et ole valmis uhraamaan asioita musiikkisi eteen, älä lähesty levy-yhtiöitä. Se ei johda mihinkään.
Leo Melin
HoneyBaby Records & Astral Studio