"Hyvän biisin" kirjoittaminen?

Jokainen (pidempään asiaa harrastellut) lauluntekijä tietää tilanteen jossa vuotta aikaisemmin tehty mestariteos alkaakin yhtäkkiä tuntumaan arvottomalta. 

Aika on ehkä ajanut biisin ohi tai sitten itse on kasvanut siitä yli, tai ehkä oma vaatimustaso on omien taitojen kehittyessä kasvanut niin että vanha materiaali tuntuu huonolta. Sitä vertaa ehkä automaattisesti tämänhetkiseen tasoon, mutta onko siinäkään lopulta mitään järkeä?

Hyvän biisin kirjoittaminen on monitahoinen haaste: Ensinnäkin pitäisi pättää mitä "hyvällä biisillä" tarkoitetaan ja sitten vielä päättää että kuka päättää mikä on hyvää ja mikä huonoa. Vaihtoehtoja on pääsääntöisesti kaksi; eli taiteilija ja hänen yleisönsä. Se joka taidetta tekee, tai se jolle taidetta tehdään.

Jos taiteilija taiteilee vain itselleen, hän saattaa omasta vaatimustasostaan riippuen pitää aivan kaikesta tai vihata jokaista teostaan. Kumpikaan näistä vaihtoehdosta (varsinkaan ensimmäinen) ei luultavasti useinkaan johda kovin arvostettuun asemaan biisintekijänä. Silloin kun taiteilija tekee teoksensa yleisölle hänellä menee todennäköisesti paremmin. Tällöinkin hänellä voi silti olla yleisönsä kanssa täysin eri käsitys siitä mitä "hyvällä biisillä" tarkoitetaan.

Jo viimekertaisessa postauksessani toin esiin ajatuksen siitä että teoksen arvon määrittäjä ei välttämälttä olekaan (tai sen ei ehkä pitäisi olla) vain biisintekijän tämänhetkinen taso, etenkään silloin kun tarkoitus on tehdä musiikkia toisten kuultavaksi tilauskappaleista puhumattakaan. Jos biisi on tarkoitettu esitettäväksi humppakeikalla, on oikeastaan herttaisen yhdentekevää mitä mieltä rock-yleisö siitä on! Jos biisi on kovan luokan kirkonpolttoheviä niin haittaako jos mummolla menee sydän kurkkuun?

Hyviä biisejä on siis monenlaisia: On hyviä biisejä jotka ovat hyviä vain tietyssä tilanteessa ja tietyssä ajassa. On sellaisia hyviä biisejä jotka koskettavat massoja, mutta eivät pärjää lähikontaktissa ja on sellaisia hyviä biisejä joista tykkää vain 500 ihmistä, mutta kappale saa niistä 200 itkemään tai nauramaan ääneen ja sellaisia hyviä biisejä joista diggaa elinaikanaan vain maestro itse.

Lisäksi on suuri joukko hyviä biisejä jotka ajavat asiansa paremmin kuin muut, vaikka eivät (muilla mittareilla) kovin hyviä olisikaan. Sellaisia ovat vaikkapa Grandiosa Pizza, joka myy pizzaa paremmin kuin mikään muu biisi Suomessa ja Häämarssi, joka on varmasti Suomen (ja varmaan muutaman muunkin maan) suosituin hääkappale. Niillä ei ehkä ole arvoa oikein missään muussa yhteydessä, mutta siinä mihin ne on tarkoitettu ne on sitä ihan parasta priimaa.

Koen itseni onnekkaaksi sen vuoksi että pidän jotakuinkin kaikenlaisesta musiikista ja ymmärrän että jokaiseen tyylilajiin sisältyy omat niksinsä ja rajoituksensa. Jokaisessa tyylilajissa biisiltä odotetaan sen ominaispiirteisiin kuuluvia asioita ja usein biisillä on jokin tehtävä (kuten vaikka iskelmässä). Siinä missä kunnon iskelmää on vaikea synnyttää ilman rakkaustarinaa niin kantaaottamaton punk-biisi ei välttämälttä oikein tunnu "kunnon punkilta". Pelkistetysti voisi sanoa että biisi on hyvä silloin kun se täyttää tarkoituksensa - oli tarkoitus sitten mikä hyvänsä.

Jos biisintekijällä on tyylitajua, hän voi(si) hyvinkin kyetä tekemään hyvän tanssihitin, vaikka olisi itse reggei-miehiä. Näin jopa siinä tapauksessa että hän ei itse pystyisi kuuntelemaan kyseistä teostaan. On täysin mahdollista kyetä huippusuoritukseen silloin kun tekijä tietää mitä häneltä odotetaan. Muulloin onnistuminen voi olla melko vaikeaa.

Omassa kirjoittamisessani pyrin aina tiedostamaan mitä olen tekemässä. Jos olen kirjoittamassa iskelmää, niin koitan pitää mielessäni miltä iskelmän (käsitykseni mukaan) odotetaan kuulostavan. Rajoja venytän oman arviointikykyni ja kunkin projektin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan niin pitkälle kuin tekee mieli tai on tarvis. Riskinotto voi olla toisessa projektissa suuri virhe. Toisessa juuri se erottaa jyvät akanoista. Tässä mielessä tyylitajun ohella myös tilannetaju on ensiarvoisen tärkeää.

Toisaalta tärkeää on myös osata sanoa ei, silloin kun hankkeesta on mahdotonta inspiroitua: Minulle esimerkiksi olisi täysin mahdotonta inspiroitua rasististen tai jotain yksittäistä kansanryhmää loukkaavien tai niitä vastaan kiihottavien laulujen tekemisestä. Sen sijaan saattaisin hyvinkin mieluusti möyhäistä useampaakin poliittisesti arkaluontoista aihetta.

3 kommenttia :

Katja Tanskanen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
miko kirjoitti...

Hyvä asenne,älykäs kundi olet ja noi sun arvotkin kielii hyväntahtoisuudesta.Olen kaikesta samaa mieltä mitä tossa kirjoitit!
Terkuin,Miko Rossi songwriter(C)

Anonyymi kirjoitti...

ok

Lähetä kommentti

Jätähän merkki käynnistäsi :)