✍ Sanoittaminen valmiiseen melodiaan

Sanoittaminen valmiiseen melodiaan voi tuntua alkavasta sanoittajasta kahlitsevalta: Vertaus pakkopaidasta ei ole lainkaan kaukaa haettu.


sanoittaminen valmiiseen melodiaan - Samuli KoivulahtiNykyään kirjoitan lyriikoita mieluiten valmiiseen melodiaan, mutta aluksi sanoittaminen oli minulle helpointa ilman musiikkia.

Valmiin melodian asettamat raamit voivat tuntua ahtailta, jos sanoittaja on enemmän kirjoittaja kuin muusikko, kovin tykästynyt riimeihin ja päntännyt laululyriikan metriikkaa.

Tuo oli se lähtökohta, josta oma tekeminen lähti. Sanoittaminen oli vaikeaa aina jos rakennetta ei saanut itse suunnitella ja sitten tuli lunta tupaan.

Jääräpäänä tietysti puolustin omia näkemyksiäni, enkä osannut ottaa huomioon säveltäjän luomaa tunnelmaa. Yritin väkisin jyrätä omalla visiollani sen yli ja sitten saatettiin päätyä "taiteellisiin erimielisyyksiin" jo ennen kuin yhteistyö ehti kunnolla alkaakaan. "Sori!"




HUOM! 
Jos haluat opiskella sanoittamista lisää, olet juuri oikeassa paikassa!
Täältä löydät yli 150 tuntia oppimateriaalia laulujen sanoittamisesta. 

🎓 Sakon sanoituskoulu




Hätäilemällä syntyy vain huonoja sanoituksia

Aloittelevana sanoittajana tein usein sen virheen, että aloitin kirjoittamaan liian aikaisin. Laulunkirjoitus alkoi ennen kuin biisin rakenne oli kunnolla mielessä ja sitten se loppui heti kun paperilla oli kaikki pakolliset osiot. Hiominen jäi kokonaan tekemättä.

"Valmis" oli minulle yhtä kuin kokonainen teksti. Se, oliko se hyvä vai huono, oli aivan sattuman kauppaa. Joskus sitä onnistui ensi yrittämällä, mutta useammin tuli huteja.

Sävellys ja sanoitus olivat useimmiten eri paria ja saattoivat sisältää melko väkinäisiäkin lyyrisiä ratkaisuja. Kun tekstit eivät sitten kelvanneetkaan tilaajalle, niin se oli tietysti ikävää, mutta nyt olen iloinen siitä etteivät nuo tekeleet koskaan päätyneet julkiseen esitykseen. Se olisi ollut noloa!

Miten sanoittaminen kannattaa aloittaa?

Nykyisin teen niin, että kuuntelen biisiä läpi niin monta kertaa, että muistan melodian ulkoa. Siihen voi mennä sävellyksestä riippuen muutama minuutti tai tunti, mutta se käy kerta kerralta nopeammin. Aivan alussa minun oli vaikea muistaa mitään melodioita, mutta nykyisin kun korva on harjaantunut tehtävään, opin ne helposti.

Kun kuuntelen melodiaa läpi teen kaikkeni että saisin kiinni säveltäjän visiosta. Mietin mikä tässä sävellyksessä on erityisen hienoa ja millaiset sanat siihen sopivat. Pohdin välittyykö siitä joku kerronnallinen kaari. Sopisiko siihen jokin tarina? Kuka tällaista musiikkia kuuntelee? Onko tämä tunnelmamusiikkia vaiko jotain ihan muuta? Mikä tässä minua koskettaa ja kuinka voisin pukea sen sanoiksi?

Pikkuhiljaa ajatuksia pyöritellessäni alkaa päässä syntyä kuvia ja tekstinpätkiä. Alan rakastua kappaleeseen ja voin ryhtyä kalastelemaan sävellyksen koukkupaikkoja.

Kuunnellessani biisiä läpi, annan vapaiden assosiaatioiden pälkähdellä päähäni ja kirjoittelen niitä ylös. Nämä ovat kuitenkin vasta pelkkää materiaalia, joskin aina silloin tällöin sanat putoilevat paperille hetkessä ja melkein valmiina.

Usein ne ovat kuitenkin vain yksittäisiä laulun melodiaan sidottuja oivalluksia, jotka voivat olla, tai olla olematta mukana lopullisessa sanoituksessa. Samalla mietin syntyjä syviä. Ajattelen biisin kokonaisrakennetta ja sen alkua ja loppua ja mikä voisi olla koko kappaleen ydinviesti tai millainen rakenteellinen koukku siinä tulisi olemaan.

Kun tämä vaihe alkaa olla lopuillaan tiedän jo useimmiten mitä on tulossa, vaikka en olisi kirjoittanut sanaakaan. Tässä vaiheessa sanoittajan kuuluu jo tietää mitä on tulossa. Itsellä on jo silloin näkemys siitä miten sanoitus ihmistä puhuttelee, mistä sanoitus kertoo ja millainen tunnelma lopullisessa biisissä tulee olemaan.

Tässä vaiheessa saatan vielä hylätä koko idean ja aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä, mutta yleensä pääsen nyt ns. uloskirjoitusvaiheeseen, jossa puoliksi laulan ja puoliksi kirjoitan sanat paperille.

Tämä vaihe kestää noin tunnista kolmeen tuntiin, riippuen siitä kuinka helposti oma kieleni taittuu melodiaan ja kuinka paljon käyttökelpoista saalista olen saanut kalasteluvaiheessa. Hyvätkin kalat menevät joskus hukkaan jos ne eivät palvele kokonaisuutta. Lyriikoiden kirjoittaminen edellyttää siis myös luopumisen taitoa. Ainahan ideoita voi tietysti sitten hyödyntää vaikkapa muissa biiseissä. 

Uloskirjoitusvaiheen jälkeen?

Uloskirjoitusvaiheen jälkeen tyhjennän taas pääni ja luen tekstin läpi. Mietin vielä kerran onko sanoituksessa mitään järkeä ja pelaako se varmasti yhteen sävellyksen kanssa. Jos se näyttää siltä että se toimii kokonaisuuden tasolla, ryhdyn tekemään viimeisiä korjauksia.

Joskus mitään korjattavaa ei ole, mutta usein vaihdan vielä sanan sieltä, korjaan riimin tuolta tai saatan saada jonkun kuningasidean joka muuttaa koko laulun tai osan siitä toiseksi. Kun varsinainen sanoitustyö on tehty, jätän tekstin makaamaan (tietokoneen) työpöydälle ainakin muutamaksi tunniksi.

Lopulta palaan laulun pariin illalla tai vasta seuraavana päivänä, kun olen kerran jo sen hetkeksi unohtanut. Kun tulen takaisin paikalle otan mikrofonin käteen ja "laulan" kappaleesta ns. raakademon säveltäjälle.

Demosta hän kuulee miten olen sanat sävellykseen sijoittanut ja missä on otettu vapauksia (jos on) ja hän kuulee missä olen venyttänyt jotakin kaksoisvokaalia kahdelle eri sävelelle etc. Tässä vaiheessa myös saan kätevästi tehtyä viimeiset pilkunviilaukset. Kun kuulen oman lauluni audiolta, se antaa taas uuden näkökulman (=kuulijan näkökulma) tekstiin.

Valmiin melodian sanoittamiseen on monta oikeaa tapaa

Minun tapani tehdä sanoitusta valmiiseen melodiaan, ei välttämälttä ole juuri sinulle se oikea. Suosittelen jokaista sanoittajaa etsimään omat työtapansa ja kokeilemaan eri tyylejä.

  • Esimerkiksi Heikki Salo esitteli laululyriikan oppikirjassaan, Kahlekuningaslajissa, hieman toisenlaisen lähestymistavan: Siinä hän kertoo tekevänsä melodiasta aina ensimmäiseksi rakennekartan, johon merkitsee ensin laulun osat allekain kokonaisrakenteen hahmottamiseksi, jonka jälkeen hän kirjaa ylös kuinka monta säveltä on kussakin säkeessä ja mitkä ovat niiden kestot ja sitten hän vielä merkitsee että missä kohdissa tavujen pitäisi olla painollisia. Näin hänelle syntyy laulusta metrinen kaavio josta käy ilmi minne kuuluu pitkä ja minne lyhyt tavu. Samassa kaaviossa on siis tavukartta ja laulun kokonaisrakenne.
  • Olen kuullut, että etenkin monet vanhan liiton sanoittajat, kuten esimerkiksi Vexi Salmi, haluavat laulusta nuotinnoksen ennen kuin ryhtyvät sanoitustyöhön. Tällöin heillä on käytössään valmiiksi tätä Heikin karttaa vastaava työkalu. Käytännössä ainostaan nuottien painoarvot näkyvät nuotinnoksesta huonosti. Pop/rock osastolla nuotteja voi toki olla kuitenkin vähän huonosti liikkeellä!

Itse en osaa nuotteja juuri lainkaan, enkä soita mitään instrumenttia. Lisäksi kaikki matemaattiset kaaviot tuntuvat jotenkin tankeroilta. Sen sijaan kun melodia alkaa soida päässä se antaa omalle kirjoittamiselleni suuntaa ja parhaimmillaan tuntuu kuin laskettelisin jokea pitkin tai kuin olisin yhteydessä johonkin suurempaan luovuuden mereen.

Kullekin sanoittajalle varmasti on olemassa se jokin ainoa ja oikea tapa, tai miksi ei useampikin.

Co-Writing opettaa 

Oman biisin tekeminen alusta loppuun yksin, on monien lauluntekijöiden mielestä helpompi työtapa kuin co writing, mutta uskon vakaasti, että yhteiskirjoittaminen opettaa pääsääntöisesti enemmän.

Yhdessä biisiä tehdessä voi päästä kappaleen kanssa jonnekin aivan muualle kuin mihin oma pää kuljettaisi ja juuri se tekee yhteiskirjoittamisesta niin hienoa. Parhaimmillaan toisen lauluntekijän kanssa suhteesta voi syntyä hyvinkin syvä ja intiimi. 

Lisää tietoa sanoittamisesta? 

Kirjoitan lyriikoita monenlaiseen musiikkiin. Jos haluat lisätietoa sanoittamisesta ja siitä miten minä lyriikoita rustaan, lue täältä lisää sanoittamisesta » 

PS: 
Jos haluat lukea lisää tämänkaltaisia tekstejä, tutustu myös SAKON BLOGIIN »

Kumppanit