Yli 3 min. pitkät biisit kielletty?!

Radioille musiikki maksaa ja Teosto hinnoittelee sen minuuttiperiaatteella. Yhden lyhyen biisin soittaminen useampaan kertaan on kaupallisen radion kannalta kustannustehokkaampaa, kun väliin voidaan helposti tunkea mainoksia.

Tämän takia pitkä biisi jää helposti soittamatta kokonaan. Lisäksi 20 minuuttia on niin pitkä aika, että jos kuuntelija ei pidä biisistä niin hän saattaa silloin jo kääntää kanavaakin(tätä ei lyhyen biisin kanssa juuri tapahdu).

Dramaturgista estettä pitkän kappaleen tekemiselle ei kuitenkaan ole. Suurimman ongelman muodostaa useimmiten idean riittämättömyys ja kirjoittajan dramaturginen taitamattomuus. On kuitenkin mahdollista rakentaa biisi siten että se kasvaa pikkuhiljaa. Kirjoittaja (tai säveltäjä/sovittajakin) voi tiputtella pommeja harkitusti niin että laulu kehittyy kokoajan eteenpäin, pitää otteessaan säkeistöstä säkeistöön kuin kunnon dekkari.

Pari pitkää biisiä on suomessakin menestynyt esim. Juice Leskisen: Bluesia Pieksämäen asemalla, eikä siinäkään laulussa kauheasti sisältöä ole. Kerronnasta riippuu se miten dramaturgia kestää ja päinvastoin. Ohutkin juoni voi siis kestää jos se kerrotaan oikein. Ei silti että sellaisessa mitään järkeä olisi.

On myös esitetty että ihmiset eivät jaksaisi keskittyä yhteen biisiin kolmea minuuttia kauempaa, mutta itse tiedän useitakin ihmisiä jotka saattavat kuunnella kokonaisen CD-albumin yhdellä kuuntelukerralla, joten 45 minuuttiakaan ei todellisuudessa ole liian pitkä aika hyvälle audionautinnolle. Lisäksi tällaiselle marginaalimusiikille on olemassa oma kohdeyleisönsä.

Täytyy myös todeta että lukumääräänsä nähden menestyneitä pitkiä biisejä on suhteessa jopa enemmän kuin lyhyitä.

Elokuvateollisuudessa on myös sanottu että ihmiset eivät jaksaisi kerrallaan istua tuntia kauempaa elokuvateatterissa, tai edes tv:n ääressä. Nykyisin leffat ovat kuitenkin jo keskimäärin kaksituntisia ja uusimmat kassamagneetit jopa kolmetuntisia spektaakkeleita (Milion dollar baby / Sormusten herra).

On siis hyvin todennäköistä että musiikkipuolella tulee tapahtumaan samankaltaista murrosta. Tätä vauhdittaa myös internet-piratismi ja musiikin verkkojakelu. Satojen gigojen kovalevyillä muutaman megan biisit paljoa paina.

Koska musiikin tallentamiseen kuluva tila oli CD aikakaudella rajallinen ja kahdenkymmenen minuutin biisi vei kohtuuttomasti tilaa, on senkin vuoksi ollut perusteltua rajoittaa biisien pituutta. Nykyään tallennusvälineisiin mahtuu useita tunteja materiaalia ja todella monet ovat sitä mieltä että CD on ”katoava luonnonvara”. Voin sanoa että en muista milloin itse olisin CD:tä kuunnellut.

Voidaan siis sanoa että tallennusvälineiden säälittävät kokorajoitukset eivät enää ole rajoituksena biisien pituudelle. Lisäksi uusimmat nettiradiot alkavat saada jalansijaa ja ovat tuoneet kuvioihin kaksisuuntaisuuden. Kaksisuuntaisessa nettiradiossa, kuten esim. Zoice, kuuntelija viestittää radio-ohjelmalle mieltymyksistään ja pikkuhiljaa radio alkaa soittaa kunkin kuuntelijan henkilökohtaisten mieltymysten mukaista materiaalia. Mainoksia tulee biisien välissä niin kuin tavallisessakin radiossa, mutta kuulija päättää itse mitä kuuntelee. Kuulija voi myös hypätä suoraan seuraavaan biisiin jos ei jostakin kappaleesta välitä. Näin pitkän biisin soittaminen ei aiheuta myöskään radiolle haittaa kun ihmiset eivät vaihda kanavaa.

Käytännössä tällaisella nettiradiolla on ennen pitkää vain tyytyväisiä asiakkaita. Radion tehtäväksi jää lähinnä kattavan tarjonnan ylläpitäminen, jotta olisi sopivasti valinnan varaa.

Tällaisessa bittien vapaassa liikehdinnässä ja tilanpaljoudessa kuulija voi valita. Hän voi kuunnella 20-minuuttisen biisin jos niin haluaa. 20-minuuttisen biisin julkaisu on myös mahdollista melko ongelmattomasti ja lisäksi nykyiset uuden ajan radiot mahdollistavat sen että pitkä biisi voi ylipäätään saada radiosoittoa.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Biisin pitää olla hyvä jotta joku haluaisi sen kuunnella. Pitkässä biisissä pitää ottaa myös huomioon se että kappaleen pitää viihdyttää ja saada kuulija otteeseensa ja sen otteen tulisi pitää loppuun asti. Tässä auttaa kunnollinen dramaturgian hallinta. Pitkän biisin pitää olla ”page-turner”. Muuten se skipataan nettiradiossakin säälimättä yli.