Ammattikirjoittaja?

Siinä vaiheessa kun taiteilija alkaa kutsua itse itseään ammattilaiseksi, on hän yleensä ollut sitä jo monta vuotta. Lähtökohtaisesti hänelle on silloin naurettu ensimmäiset neljä vuotta, hymyilty kaksi ja nuoleskeltu kriitikoiden toimesta viimeiset kolme! ;-)

Kouluja käymällä voi valmistua ammattilaiseksi ainoastaan alalla, jolle opetushallitus on määritellyt tutkinnon perusteet. Edes minkäänlaista vaatimusta siitä, että tekee työnsä paremmin kuin muut, ei esim. rakennusmiehellä tai sähkömiehellä ole. He ovat ammattilaisia vaikka voissa paistaisi, heti sen jälkeen kun ovat koulunsa käyneet. Toisin on taiteilijalla.

Taidemaalari, muusikko tai vaikka näyttelijäkin voi jo sentään nykyään (periaatteessa) suorittaa tutkinnon, jonka turvin he voivat esiintyä virallisesti tunnustettuina ammattilaisina, mutta heidänkin parissaan jyvien ja akanoiden erottelu on hanakkaa: Ei ole strippari oikea tanssija, eikä yksinäinen trubaduurikaan ammattimuusikko, ennen kuin tekee vähintään 50 keikkaa vuodessa. Mitenpä sitten tekstin tekijöillä?
Tyypillisesti kirjailijan alut ajautuvat jossain vaiheessa yliopistoon opiskelemaan kirjallisuushistoriaa, mutta ei sielläkään välttämälttä tekstin tuottamisesta mitään opi.
On sääli ettei ole olemassa kirjoittajakoulua, jossa opetettaisi kaikki mitä kirjoittajan tarvitsee, edes pääpiirteittäin tietää kyetäkseen tuottamaan siedettävää tekstiä mihin tahansa viitekehykseen. Sellaista jossa ihmiset oppisivat journalistiikkaa, dramaturgiaa, kielenhuoltoa, lyriikkaa, käsikirjoittamista ja estetiikkaa (näitä tarvitaan jokaisessa kirjoittamisen lajissa).

Valinnaisina kylkeen voisi ottaa vielä pari vierasta kieltä, kymmensormijärjestelmää ja kaupallisia aineita, jolloin osa opiskelijoista voisi pärjätä ulkomaillakin ja osa voisi suuntautua yritysmaailmaan.

Tällaisen koulutuksen ansiosta lehtikirjoittelun, taidekirjallisuuden ja copywritingin taso nousisi hetkessä aivan uusiin sfääreihin. Varsinkin taiteellisemman puolen kirjoittajat säästäisivät vuosia, kun heidän ei tarvitsisi keksiä pyörää (=dramaturgiaa) uudestaan ja istua koko sitä etsikkoaikaa työttömyyskortistossa unelmoiden.
Amatööri- ja ammattikirjoittajan eron pitäisi olla se, että ammattilainen kirjoittaa sitä mitä haluaa. Amatööri taas sitä mitä pystyy.
Kaikenkaikkiaan ammattilaisuus on ammattimaista asennetta ja osaamista. - Ei taloudellista tai näennäistä menestystä. Jälkimmäinen kuitenkin seuraa tasaisena virtana jos ensimmäinen on kunnossa.

Asia käy hyvin selvästi ilmi kun marssii vaikkapa lähimpään mainostoimistoon, josta löytyy yli 7-vuotta alalla leipänsä tienannut copywriter tai haastattelee ketä tahansa pitkään töitä tehnyttä ja tasaisesti menestynyttä toimittajaa tai kirjailijaa:
  • Ammattikirjoittaja tietää etukäteen, kauanko häneltä menee aikaa millaisenkin merkkimäärän suoltamiseen, missäkin tyylilajissa ja minkä tasoista jälkeä tällä yhtälöllä on odotettavissa.
  • Hallitsee nyanssit ja tiedostaa jokaisen kirjoittamansa sanan ja lauseen merkityksen. 
  • Osaa vaivatta perustella tekemänsä ratkaisut, eikä häkelly kritiikistä.
  • Kykenee analysoimaan ja kehittämään omaa tekemistään sekä oppii tekemistään virheistä ja onnistumisista. (Amatööri onnistuu joskus vahingossa, mutta ei useimmiten tiedä miksi). 
Ilman näihin asioihin pureutuvaa, muodollisesti(kin) pätevöittävää koulutusta, meillä tulee ikuisesti olemaan enemmän itseään korostavia mukataiteilijoita* kuin oikeita osaajia**. Jokainen kirjoittaja voi kuitenkin pyrkiä omalla kohdallaan hakemaan tähän asiaan muutosta miettimällä kuinka yllämainitut asiat toteutuvat!

* Taiteen saralla edes menestys ei takaa minkäänlaista ammattiosaamista, sillä maailma on täynnä huonoja lauluja ja paskoja kirjoja, jotka kustantaja on julkaissut ”aivopieruna” tähdäten ehkä johonkin markkinarakoon, välillä sellaiseen osuenkin. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa ;-) 

** Lähes jokainen meistä tuntee jonkun "lahjakkaan" (=harjoittelun tulosta sekin) kirjoittajan, joka ei itse lainkaan ymmärrä oman osaamisensa tasoa, eikä ehkä sitä koskaan (ilman kunnollista urapolkua) tunnistakaan. Vain osa heistä uskaltaa koskaan kutsua itseään ammattilaiseksi (ks. jutun alku).